Söderkullan kymppi - miten eksyt "Maailman merkatuimmalla polulla"

Sunnuntai, aurinko pilkahtaa taivaalla ja lämpöasteita on muutama. Mieli kaipaa luontoon ja sinne lähdetään. Söderkullan kymppi on vilahdellut somessani lähiviikkoina ja päätin lähteä koirien kanssa kokeilemaan sitä. Reittiä hehkutetaan täällä "Maailman merkatuimmaksi poluksi" ja sitä kuvaillaan reitiksi, jolta ei voi eksyä. Sehän kuulostaa hyvältä, sillä en ole kovin hyvä suunnistamaan, vaan luotan mielelläni merkattuihin reitteihin. Niinpä lähden matkaan luottavaisin mielin repussa vettä ja pari proteiinipatukkaa mukana.

Jätän auton Pilvijärven parkkipaikalle. Siellä on lisäkseni muutama seurue nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista. Reitin alku loistaa tosiaan pitkälle parkkipaikalle, sinisellä on merkitty "10 km", kuten lehtijutussa kerrottiin ja siniset pallurat puissa ja kivissä johdattavat polulla eteenpäin.

Polulla oli juurakkoa ja jäätä.

Maasto on vaihtelevaa. On juurakkoa, mutaa ja liukkaita kallioita, jotka ovat hieman jäässä. Pitkospuut johdattelevat kosteiden paikkojen yli ja reitin alkupäässä onkin tämän reissun kaunein maisema.

Pitkospuut ja retkikaverit

Pilvijärvi

Siniset pallot katosivat, kun tulimme hakkuualueelle. Hetken aikaa ihmeteltyäni näin siniseksi maalatun tolpan ja suuntasimme sitä kohti. Päädyimme tielle, jota reunustavat jälleen tutut ja turvalliset siniset pallot ja kyltit "10 km" johdattavat risteyksissä eteenpäin. Tiellä talsiminen ei ole niin mukavaa, mutta toisaalta se on vaihtelua juurakoihin ja mutaan.

Pajunkissat pilkottivat tien varressa

Olin ensin ajatellut, että 5 km on meille tänään sopiva lenkki, mutta matkan joutuessa mukavasti eteenpäin päätin, että menemme sen 10 km. Tämä päätös johtui osittain myös siitä, että reitillä näkyi vain sinisiä merkkejä, jotka kertoivat 10 km lenkistä, ei oransseja, jotka lehtijutun mukaan johdattivat 5 km lenkille. Matkan varrella oli pieni suloinen mökki, jonka edessä olevalla penkillä pidimme hengähdystauon.

Pieni mökki matkan varrella

Matka jatkui polkua pitkin, välillä ohitimme taloja. Ensin pieniä kesämökin näköisiä ja sitten aika hulppeita uusia taloja. Lopulta saavuimme risteykseen, jossa toiseen suuntaan osoitti nyt oranssi kyltti "5 km" ja sininen "10 km". Päätin jatkaa 10 km reittiä. Tässä vaiheessa reittimerkinnät muuttuivat sini-oransseiksi ja reitti siirtyikin keskelle asuinaluetta! Itseäni alkoi tässä vaiheessa hieman jo ärsyttää, mutta hetken päästä reitti sukelsi metsään. Siellä tuli vastaa frisbeegolf-rata, jonka yhteydessä PUFF -  kaikki merkit, oranssit ja siniset hävisivät kokonaan! Tässä kohtaa päätin, että palaamme samaa reittiä takaisin kohtaan, josta alkaa 5 km reitti. Sitä pitkin pääsemme varmasti takaisin Pilvijärvelle, sillä muistelen, että siinä kohtaa Suuntoni näytti matkan pituudeksi hieman alle 5 km.

Tässä kohtaa sai valita 5 tai 10 km reitin

Matka jatkui jälleen turvallisin mielin tällä kertaa oransseja palloja seuraten. Metsäinen polku kulki kivituhkaisen kuntopolun vierellä ja välillä sitä pitkin. Kun olimme kulkeneet jonkun matkaa, mieleeni alkoi hiipiä epävarmuus siitä, mihin tämä polku johtaa. Järvi vilahtaa puiden välistä ja kuvittelen sen olevan Pilvijärvi, josta lähdimme. Alan kaivaa kännykästä Retkipaikka-sovellusta, joka kertoo vain ruotsinkielisen nimen järvelle. Tässä kohta alan hätääntyä, sillä tajuan, että pimeä tulee tunnin päästä, eikä minulla ole otsalamppua mukana.

Järkeni yritti sanoa minulle tuttuja ohjeita, mitä pitää tehdä, jos epäilet eksyneesi: Rauhoitu, istu alas, syö ja juo. Yritin rauhoittua ja samalla kuitenkin edetä, sillä pimeän saapuminen pelotti. Tässä kohtaa oranssit merkit muuttuivat jälleen sini-oransseiksi. Yhdessä kohdassa oli ollut jälleen pelkkiä sinisiä merkkejä, olisiko siitä pitänyt mennä? Aloin todella hätääntyä. Joka puolella vilisi sini-oranssit maalaukset, mutta en enää tiennyt, mihin ne johdattivat. Yritin katsoa Retkipaikkaa ja googlemapsia, mutta aloin olla siinä mielentilassa, ettei siitä tullut mitään. Tunsin itseni tyhmäksi. Miten voin eksyä "Maailman merkatuimmalla polulla".

Meillä ei oikeasti ollut mitään hätää. Reitti kulki lähestulkoon talojen takapihalla ja hätätapauksessa olisin saanut jostain apua. Päädyin soittamaan miehelleni. Edessämme näkyi tie, kerroin sen nimen ja hän paikallisti, missä olemme. Pilvijärvi ja autoni olisivat aivan toisella suunnalla, yli 3 km päässä. Voimat alkoivat olla vähissä lähes 12 km tarpomisen ja hätääntymisen jälkeen. Olimme edenneet aivan väärään suuntaan, vaikka kuvittelin seuraavani opasteita. Siirryimme sovittuun paikkaan odottamaan ja saimme lopulta kyydin Pilvijärvelle autolleni.

MITÄ OPIN TÄLTÄ SEIKKAILULTA?

1. Ota mukaan riittävästi syötävää ja juotavaa. Yli tarpeen. 
2. Ota mukaan otsalamppu. Vaikka kuinka kuvittelisit pääseväsi kotiin valoisan aikaan. 
3. Ota mukaan täyteen ladattu kännykkä ja siihen vara-akku.
4. Tutustu reittiin etukäteen kartan tai karttasovelluksen avulla. Ei ainoastaan lehtijutun tai blogikirjoituksen perusteella.
5. Älä luota maastoon merkittyihin opasteisiin vaan siihen karttaan, jota olet opetellut käyttämään. 
6. Kun paniikki on ottamassa valtaa, istu alas. Hengitä. Syö ja juo. Laita silmät kiinni. Mieti ja suunnittele rauhassa. 

Näistä alla olevista kuvista huomaan, missä meni vikaan. Ylempi kuvista on meidän kulkema reitti. Alempi on reitin kuvaus Sipoon Sanomien sivuilta. Siinä kohdassa, missä oranssit merkit vaihtuivat siniseksi, olisi pitänyt kääntyä, jotta olisimme päätyneet takaisin Pilvijärvelle. 

Meidän kulkema reitti. Loppupään tiukassa mutkassa olisi pitänyt kääntyä sinisten opasteiden suuntaan.

Oikea reitti. Sipoon Sanomat.