Repoveden kansallispuisto ja Kaakkurin kierros kahden yön taktiikalla

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla suuntasimme Repoveden kansallispuistoon. Sain houkuteltua matkaan 15-vuotiaan poikani ja matkanteko olikin mukavampaa kahdestaan.

Repoveden parasta antia

Saavuimme Lapinsalmen lähtöpisteelle keskiviikkona n. klo 15.00. Parkkipaikalla oli jonkin verran autoja, mutta ei mitään suunnatonta ruuhkaa. Lähdimme Kaakkurin kierrokselle vastapäivään eli aika pian tuli vastaan asia, jota olin hieman etukäteen jännittänyt, nimittäin Ketunlossi. Kyseessä on vaijerilossi, joka liikkuu hartiavoimin n. 100 metrin matkan. Olimme katsoneet etukäteen Ali Leiniön videon Repovedestä ja hän mainitsi lossin kiskomisen aika raskaaksi, joten hieman jännitin, miten siitä selvitään. Lossi oli paikalle tultaessa vastarannalla, joten se piti kiskoa ensin sieltä omalle puolelle ja sitten vielä piti hilata itsensä vastarannalle. Kettulossi oli lopulta hauska kokemus! Se kannattaa kyllä mielestäni asettaa reissun alkuun, sillä vaelluksen lopussa saattaa voimat olla vähissä.

Saavumme Ketunlossille

Ohjeet olivat hyvät ja selkeät

Matka jatkui mukavia metsäpolkuja pitkin. Ilta-aurinko lämmitti mukavasti ja samoin muutamat hikiset nousut kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa. Ensimmäisen tauon pidimme Talaksen laavulla n. 1,5 tunnin kävelyn jälkeen. Tauko oli kyllä paikallaan tuossa kohtaa. Keitimme kahvit ja ihailimme maisemia. Teippasimme ensimmäiset rakot jaloista ja jatkoimme matkaa. Matkan varrella oli niin tasaista polkua kuin jyrkkiä nousujakin, jotka laittoivat kyllä puuskuttamaan ja testaamaan kuntoa, mutta myös todella kauniita maisemia alkukesän ilta-auringossa. Tähän aikaan kesästä luonto on vielä raikkaan vihreää ja tuoretta.

Iltaurinko helli meidän matkaa

Kaakkurin kierroksen reitti on vaihtelevaa maastoa

Ensimmäinen kahvitauko Talaksessa

Polku haastoi välillä

Maisemat palkitsivat kapuamisen

Saavuimme Lajukoskelle n. klo 19 aikaan. Alueella ei ollut muita ja saimme valita teltan paikan rauhassa. Lajukoski on kaunis paikka. Se sijaitsee Tervajärven rannalla ja sieltä löytyy tulipaikka, ulkohuussit (jotka olivat ihan täynnä) ja kaivo, jonka vesi on juotavaa. Pystytimme teltan, teimme ruokaa ja ihailimme maisemia. Myös hyttyset olivat heränneet ja tekivät kiusaa ihan urakalla. Yritin uskaltautua uimaan, mutta jänistin. Laiturilla ei ollut tikkaita ja arvelin, etten pääse sieltä ylös ilman suurempia vaurioita. Tyydyin sitten vain istumaan laiturilla ja peseytymään siinä. Virkisti sekin mukavasti.

Lajukoski

Kaakkurinkierroksella on kaivoja tasain välimatkoin. Opasteiden mukaan vesi on juomakelpoista ja  siltä se vaikuttikin

Repoveden opasteet ovat loistavat!

Tervajärvi illalla

Iltapuuron jälkeen kävimme nukkumaan ja juuri ennen nukahtamista kuulimme, että paikalle saapui joku muukin. Uneen pääseminen otti aikaa, ehkä olin hieman ylikierroksilla. En myöskään laittanut korvatulppia, kuten yleensä teltassa nukkuessa laitan, joten havahduin aamuyöstä lintujen konsertointiin. Kömmin teltasta ulos seitsemän aikaan ja nautin upeasta maisemasta ja tunnelmasta. Tämä on edelleen se hetki, joka retkeilyssä on parasta.

Keitin itselleni aamupuuron ja nautin sen hiljaisuuden vallitessa. Matkakumppani veteli sikeitä makuupussissaan. Hetken päästä alkoi kuulua mönkijän ääni ja kansallispuiston henkilökunta se siellä huristeli. Sitten tulikin perästä toinen mönkijä ja vielä traktori säiliön kanssa. Edessä oli huussien tyhjennys. Hyvä asia sinänsä, sillä siellä asiointi oli ollut aika ikävää, kun ne olivat tosiaan ihan täynnä. Tyhjennyksestä lähtevä haju oli kyllä aikamoinen ja pakenin sitä hieman kauemmaksi. Teini jatkoi sikeitä teltassa, vaikka mönkijät ja traktori pörräsivät ihan lähellä. Mistähän tuollaiset unenlahjat saisi?

Aamupuuro

Huussin tyhjennysoperaatio

Kun huussien tyhjennysoperaatio oli ohi ja pahin haju hälvennyt, herättelin matkakumppanin ja keittelin hänelle aamupuuron. Sitten purkasimme leirin, nostimme rinkat selkään ja jatkoimme matkaa. Matka Lajukoskelta Sukeltajanniemeen oli osittain tylsää metsätietä. Näin jälkeenpäin kartasta katsoen meidän olisi ollut hyvä koukata Kirnukankaan kautta, joka olisi ollut metsäisempää polkua.

Kaakkurin kierroksella kuljetaan myös metsäautoteitä jonkun matkaa

Myös mukavaa metsäpolkua mahtui mukaan yllin kyllin

Keitimme Sukeltajanniemessä välikahvit ja totesimme sen olevan todella kaunis paikka. Siellä oli telttapaikkoja jonkun verran, tulipaikka ja hyvä ulkohuussi. Vettä ripsutteli päällemme hieman kahvitauon päätteeksi. Jatkoimme jälleen matkaa.

Puita riittää, tosin tällä reissulla oli voimassa metsäpalovaroitus, joten tulistelu sai jäädä

Päiväkahvit. Testissä Nescafen cappucino, hyvä ja helppo reissukahvi

Seuraavana kohteena meillä oli Olhavanvuori, jossa aioimme lounastaa. Matka sinne taittui jälleen vaihtelevassa maastossa sopivassa säässä. Sadekin loppui. Päätimme Olhavanvuorelle saapuessamme oikaista hieman varsinaisesta Kaakkurin kierroksesta, sillä vuorelle poikkeaminen tekisi hieman lisämatkaa. Rinkat painoivat ja jalkoja särki, joten emme halunneet siinä kohtaa kävellä ylimääräistä. Söimme lounaan Olhavan vuorella kallion syvennyksessä, jossa maisemat eivät vielä saaneet haukkomaan henkeä.

Jatkoimme matkaa ja hetken päästä tulikin kohta, jossa otetut lukuisat kuvat olivat tuttuja Repovedestä kertovien juttujen yhteydessä. Sinällään hassu juttu, että tuo kyseinen kohta ei ole aivan merkityn reitin varrella. Jos etenee vain oransseja maalitäpliä seuraten, tämä kohta saattaisi jäädä välistä. Kyseessä on siis muutaman kymmenen metrin poikkeama polulta, mutta se poikkeama täytyy tehdä, että pääsee tämän maiseman äärelle.

Olhavanvuori

Upeat maisemat

Kaakkurinkierroksen parhaat maisemat

Maisemien ihailun ja lukuisten valokuvien ottamisen jälkeen matkamme jatkui kohti seuraavaa yöpymispaikkaa eli Kuutinkanavaa. Tuo väli Olhavanvuorelta Kuutinkanavalle olikin yksi reissun raskaimmista. Matkaa ei ollut paljon, ehkä pari-kolme kilometriä, mutta nousua ja laskua oli sen verran, että matka tuntui paljon pidemmältä. Lopulta kuitenkin pääsimme perille. Kuutinkanavavalla oli yksi mies leiriytyneenä ennen meitä ja muita ei illan aikana tullutkaan. Joimme kahvit ja pystytimme leirin. Saderintama alkoi vahivstua ja pötköttelimme hetken teltassa sateen suojassa.

Kuutinkanavalla on katos, jonka alla voi kokkailla sateellakin

Laitureita on useampia

Teltan pystytimme hieman puun alle yöksi luvatun rankkasateen vuoksi

Kun sade hellitti, kävimme ihmettelemässä vastarannalla olevia penkkejä. Siellä oli ikään kuin katsomo. Mitähän varten ne on sinne tehty? Samalla ihmettelimme sitä, että puhelimissa ei ollut lainkaan kenttää. Mobiilidataa ei kaivattu, mutta olisi ollut kiva laittaa kotiin viestiä, että kaikki on kunnossa. Jälkeen päin kuulin, että kyse ei ollut mistään tilapäisestä häiriöstä, vaan Repovedellä on tosiaan paikkoja, jossa kännykkä ei kuulu.

Erikoinen katsomo vastarannalla

Mitähän varten tämä on tehty?

Iltapalan jälkeen kömmimme makuupusseihin ja uni tulikin nyt paremmin kuin edellisiltana. Tähän vaikuttivat varmasti niin korvatulpat kuin päivän askeleetkin. Yön aikana oli satanut reippaasti. Säätiedotuksen mukaan vielä aamullakin piti sataa, mutta sen sijaan teltan ovesta kurkastessa siellä näkyi tyyni järvi ja aavistus aurinkoakin. Oli taas mukava herätä ihanassa luonnossa veden äärellä.

Ihana aamu pilkottaa teltan oven raosta

Parhaita hetkiä retkeilyssä

Viimeinen aamupala tällä reissulla

Aamutoimien ja leirin purkamisen jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle. Kartan mukaan Lapinsalmelle olisi matkaan 3,8 kilometriä, joten ei enää paljoa. Aikaisemmin luvattu sade oli onneksi pelkästään tihkua ja matkan taivaltaminen kosteassa ilmassa oli aika mukavaa.

Kivituhkapolkua matkalla Lapinsalmelle

Katajajärven laavu

Luonnon kauniita yksityiskohtia

Pienessä tihkusateessa oli kiva kävellä 

Lopulta saavutimme sen kuuluisan riippusillan, joka myös näkyy lähes aina Repoveden reissukuvissa. Niin meidänkin kuvissa tietty! Oli hieno tunne, kun olimme selvittäneet Kaakkurin kierroksen kunnialla läpi. Ainoastaan se yksi pieni oikaisu tehtiin, mutta kilometrejä tälle reilun kahden päivän ja kahden yön reissulle kertyi reilusti yli 20 km.

Loppusuoralla ollaan

Nyt saa tuulettaa!

Tämä oli itselleni pisin vaellus tähän asti. Kirjoittelin kännykän muistiinpanoihin reissun päällä muutaman asian ja laitan ne nyt tähän, jos niistä olisi muillekin iloa:

• Vaeltaminen: Sanonta: "vauhti tappaa, ei matka" pitää oikeasti paikkansa. Kaakkurin kierroksella on jonkun verran kävelyä levämmällä baanalla, kuten metsäautotiet. Näillä osuuksilla kävelijän vauhti kiihtyy ihan huomaamatta ja sitten huomaa olevansa ihan läkähdyksissä. Hitaasti hyvä tulee.

• Leirityminen: Kun tulet leiripaikalle, istu alas ja syö jotain. Rauhoitu. Hengitä sisään. Älä ala nälkäkiukussa pystyttämään telttaa, jonka olet pystyttänyt viimeksi edellisenä kesänä. Pahimmassa tapauksessa et koskaan ennen. 

• Ruokailu: Tein etukäteen suunnitelman syömisistä ja laitoin joka päivän kaikki ruuat yhteen pussiin. Päivän päättyessä pussin on oltava tyhjä. Tämä toimii, suosittelen kokeilemaan, jos et ole jo kokeillut.

Yhden päivän ruuat. Nämä laitettiin vielä yhteen erilliseen pussiin, joka päivälle oma pussi